”Siistiä polkea Pariisiin!”

Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräily Pariisiin starttasi 2. heinäkuuta Helsingin Narinkkatorilta. Rynkebyläiset keräävät lahjoituksia syöpäsairaiden lasten ja nuorten hyväksi ja tekevät myös hyvän työn itselleen – kunto sekä hyvinvointi kasvavat tiiviissä porukassa.

Team Rynkeby Finland lähti 1200 kilometrin pituiselle pyörämatkalleen Pariiisiin 2.7. Narinkkatorilta Helsingin keskustasta. Lähtötilaisuus järjestettiin yhdessä Sylva ry:n kanssa. Leppoisassa hellesäässä todettiin yhdestä suusta, että on ”siistiä” polkea Pariisiin.

undefinedTeam Rynkebyn Country Manager Heidi Siira kertoi Team Rynkebyllä olevan kolme tavoitetta:

– Kerätä Sylvalle rahaa, tehdä hyvä teko omalle itselleen sekä vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta hyvän tekemisen kautta.

Suomesta tapahtumaan osallistui tänä vuonna kolme joukkuetta – Espoosta, Helsingistä ja Tampereelta, yhteensä satakunta pyöräilijää ja 30 huoltajaa. Joukkueiden keräämät lahjoitukset menevät kokonaisuudessaan ja lyhentämättömänä Sylvalle.

Läpi tuulen ja sadekuurojen

undefinedTeam Rynkeby on yhteispohjoismainen hyväntekeväisyyshanke, jonka tarkoitus on tukea maakohtaisia lasten syöpäjärjestöjä. Matka Pariisiin taitettiin yhtenä joukkueena seitsemässä päivässä noin 160 kilometrin päiväetappeina. Perillä Pariisissa pyöräilijät olivat 10. heinäkuuta.

– Reissu meni hyvin, kaikki joukkueet pääsivät maaliin, Siira kertoo.

Pyöräilijät kohtasivat matkansa aikana kaikenlaisia sääolosuhteita.

– Pääasiallisesti oli mukavaa puolipoutaa, mutta tuulta ja sadettakin oli, ja saimmepa niskaamme myös raekuuron, Siira sanoo.

Pariisissa Suomen joukkueet saatteli maaliin Suomen Ranskan suurlähettiläs Risto Piipponen rinta rinnan teamrynkebyläisten kanssa. Piipposen kulkupelinä oli suurlähetystön Jopo.

teksti ja kuvat: Reetta Ahola
 

Kun sanat loppuvat, sydän sanoo kaiken

Anne-Maria Flanaganin koskettava puhe kirkasti teamrynkebyläisten toiminnan tärkeyttä.

undefined”Rakkaat kuulijat, erityisesti teamrynkebyläiset,

On hienoa olla täällä taas. Hienoa siksi, että tänään tapahtuu jotain mahtavaa ja hienoa myös siksi, että saan edustaa täällä kaikkien syöpälasten vanhempia.

Me syöpälasten vanhemmat olemme ihan oma rotunsa. Olemme kaikki olleet tilanteessa, joka tuntuu ylittävän kestokykymme. Ja sittenkin sillä hetkellä aavistamme, että pahempaa on tulossa. Että tilanteen on muututtava vieläkin pahemmaksi, ennen kuin se voi muuttua paremmaksi.

Voi muuttua. Me osaamme jossitella, lisätä -isi päätteen jokaiseen lauseeseen. Mahdollisesti, ehkä, saattaa olla että. Me emme pidä mitään varmana, emme nuolaise ikinä ennen kuin tipahtaa. Olemme varpaillamme. Aina.

Siksi on mahtavaa, että meillä on toisemme. Meillä on toisemme ja sitten meillä on teidät. Kaikki mahtavat sylvalaiset, muiden lasten syöpäjärjestöjen ihanat ihmiset, ystävät ja läheiset. Ilman teitä me emme selviäisi, emme jaksaisi, uupuisimme jo ensimmäisellä esteellä.

Sitten meillä on kirsikkana kakussa tietenkin ihana Team Rynkeby. Minusta on uskomattoman hienoa, että niin suuri joukko lähtee taas polkemaan kohti Pariisia. Tiedän, että urakka ottaa koville. Viime vuonna satoi lähes koko matkan ajan ja matkalaiset palelivat keskellä kauneinta heinäkuuta.

Silti urakka vietiin loppuun. Sinnikkäästi, hammasta purren. Mielessä varmasti pienet potilaat, mutta aivan varmasti myös lämmin suihku ja puhtaat lakanat.

Toivon teille tänä vuonna täydellistä pyöräilykeliä. En ihan tarkkaan tiedä millainen se on, mutta sitä teille toivon.

undefinedOlen päässyt seuraamaan teamrynkebyläisten treenaamista tavallaan aitiopaikalta, koska kaksi tiimini jäsentä lähtee myös tänään Pariisiin. He ovat keskustelleet varusteista, tankkaamisesta, vauhdinjaosta, keskituntinopeudesta, mutta ennen kaikkea olen kuullut sanan “siistiä”. Team Rynkeby on siisti ja on siistiä polkea Pariisiin. Kiitos aitiopaikasta Tuija ja Jussi.

Team Rynkeby auttaa Sylvaa ja sitä kautta meitä syöpälasten perheitä valtavasti. Lahjoitus auttaa pitämään pyörät pyörimässä, auttaa varmistamaan toiminnan suunnitelmallisuuden ja tuloksellisuuden.

Nöyränä ihmisten auttamishalusta ja valtavasta omistautumisesta asialleen seison täällä tänään. En ole aivan varma olisiko minusta samaan, jos en itse olisi syöpälapsen vanhempi. Haluan uskoa, että olisi. Seisoisin niin ylpeänä teamrynkebyläisten ja sylvalaisten ja kaikkien teidän joukossa.

Meillä syöpälasten vanhemmilla on Facebookissa ryhmä, jossa keskustellaan kaikista asioista, iloista mutta myös suurista kaiken valon nielevistä suruista. Siellä jaetaan ahdistus, paniikki, pelko ja suru, mutta myös ilo, onni ja helpotus.

Kun emme tiedä mitä sanoa, emme sano mitään. Kirjaamme kommenttikenttään vain sydämen.

Kun sanat loppuvat, sydän sanoo kaiken. Team Rynkeby, tämä on teille.”