Sylvan uusi toiminnanjohtaja on Marika Aro

Sylvan uutena toiminnanjohtajana lokakuussa 2016 aloittava Marika Aro on järjestötyön ammattilainen, joka uskoo innostuksen ja tiimityön voimaan.

Seinäjoelta kotoisin oleva Marika Aro astuu toiminnanjohtajan saappaisiin Anne Vähäkylä-Aulon jäädessä eläkkeelle lokakuun alussa. Rinnakkain he tekevät töitä syyskuun ajan.

Pohjanmaan tytöksi itseään kutsuva 43-vuotias Aro asuu Keravalla perheensä kanssa. Perheeseen kuuluvat aviomies sekä 17-vuotias tytär ja 11-vuotias poika.

– Opiskelut veivät Itä-Suomeen ja muutaman vuoden välipysähdys jätti Mikkelin kokoisen palan sydämeen. Viihdyimme, mutta työ toi meidät Etelä-Suomeen. Aikaa on vierähtänyt 20 vuotta ja tänne etelään on rakentunut elämämme ympyrät ystävineen, Arko kertoo.

Lähellä ruohonjuuritasoa ja ihmistä

Aro kertoo kartuttaneensa 20 vuoden työkokemuksensa sekä ihmisten että asioiden johtamisen ja kehittämisen parista useammassa kolmannen sektorin organisaatiossa: Suomen Punaisessa Ristissä, Helsingin Diakonissalaitoksella ja HelsinkiMissiossa.

– Sydäntäni lähellä on kohdata ihmisiä. Olen iloinen siitä, että työurani onkin rakentunut monipuolisesti lasten, nuorten ja perheiden tuki- ja auttamistyön ympärille.

Aro on koulutukseltaan yhteisöpedagogi (YAMK) ja hän on opiskellut Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa (HUMAK). Koulutusohjelmassaan hän syventyi järjestö- ja kansalaistoiminnan sekä nuorisotyön kehittämisen kokonaisuuksiin.

– Keskeisiä osaamisalueitani ovat asiakastyön kehittäminen, hanketyö, laaja-alainen verkosto- ja kumppanuustyö, monikulttuurisuustyö sekä vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Erityisen ylpeä olen siitä taidosta, että ymmärrän lasten, nuorten ja perheiden elämää sekä arkea yhteiskuntamme eri kerroksissa. 

Kentällä tehdään tärkeää työtä

Syöpä on koskettanut myös Aron omaa lähipiiriä – sairaus ja sen aiheuttamat arkiset vaikeudet ovat siis tuttuja.

– Olen kokenut läheltä sen tunteiden kirjon, miten kuljetaan toivosta epätoivoon ja taistelutahtoon. Tie syövän kanssa ei ole helppo sairastuneelle, eikä lähiomaisille, mutta onneksi toivoa on yhä suuremmassa määrin hoitojen kehittyessä ja tukimuotojen parantuessa. Juuri siksi meitä sylvalaisia tarvitaan!

Syöpäjärjestökenttä on tulevalle toiminnanjohtajalle uusi toimintaympäristö, johon perehtymisen hän aloitti jo ennen pestinsä virallista aloittamista.

– Olen ollut huikean vaikuttunut siitä, miten monipuolista ja aktiivista vaikuttamis- ja auttamistyötä valtakunnallisesti kentällä tehdään. Ja miten suurella sydämellä!

Aro haki Sylvaan töihin, koska lasten ja nuorten asiat ovat olleet aina lähellä hänen sydäntään ja koska hän kokee, että yhdistys tekee hyvin arvokasta työtä.

– Nämä seikat pitävät minut liikkeessä asian puolesta. Ajattelin myös hakiessani, että toiminnanjohtajan tehtävässä voin olla rohkeasti tekemässä hyvää lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Koin lisäksi, että tässä tehtävässä löytyy minulle varmasti uudenlaista ammatillista haastetta potilasjärjestön toiminnasta.

"Rohkea ja ihmisläheinen potilasjärjestö"

– Alkuun keskeisin tavoitteeni toiminnanjohtajana on ottaa pala palalta Sylvan työtä haltuun. Syksyn aikana haluan kohdata yhteistyökumppaneita, nähdä Sylvan lapsia, nuoria ja perheitä kursseilla ja tapahtumissa. Haluan kuulla, nähdä ja aistia mistä Sylva on tehty. En halua luulla tietäväni, Aro painottaa.

Kun kokonaiskuva on syntynyt, hän sanoo lähtevänsä yhdessä Sylvan tiimin ja hallituksen kanssa rohkeasti pohtimaan, mihin asioihin nyt ja tulevaisuudessa on tärkeää panostaa. Aro näkee tulevaisuuden Sylvan olevan rohkea ja ihmisläheinen potilasjärjestö, joka uskaltaa kokeilla ja tarttua ennakkoluulottomasti uusiin haasteisiin hyvän asian puolesta.

– Sylvan upean brändin vahvistamisessa tarvitaan meitä kaikkia tekijöitä ja tarinankertojia. Näen myös, että Sylvan tärkeä rooli tulevaisuudessa on olla vakuuttamis- ja vaikuttamispuheen edelläkävijä ja siten vahvistaa omalla työllään koko syöpäjärjestökentän tunnettuutta.

Aron mukaan kolmannen sektorin ja järjestöjen rooli ihmisten kohtaamisten mahdollistajana ja hyvinvoinnin tuottajana on korvaamaton.

– Jokaisella järjestötoimijalla on oma ainutlaatuinen paikkansa julkisten palvelujen rinnalla. On tärkeää muistaa, että järjestöissä syntyy todellinen inhimillinen hyvä. 

Alkuperäinen juttu julkaistu Sylva-lehdessä 3/2016.

teksti: Mari Pöyhtäri
kuvat: Lari Järnefelt