Hei,
olen Arto Pietarsaaresta!

Huhtikuun 26. päivä vuonna 2006 on jäänyt lähtemättömästi mieleeni.
Mutta mennäänpä ensin kolme viikkoa taaksepäin.

Selkäkipuja
Olin kärsinyt kovista selkäkivuista ja ollut sen vuoksi sairaslomalla. Jalkani alkoivat heiketä, ja pääsiäisen aikoihin kävin kahdesti terveyskeskuksessa.
Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä hakeuduin taas kipujeni takia lääkäriin. Tällöin minulle sanottiin: "Tule huomenna uudestaan, niin kuvataan selkäsi".
Selkäni kuvattiin sitten ensin Pietarsaaressa CT-kuvana. Seuraavana päivänä selästäni otettiin Kokkolassa magneettikuva. Silloin taivas putosi.

Löydös
Kun olin palannut Kokkolasta Pietarsaareen, sain kuulla tuomion. Selästä, tarkemmin sanottuna neljännestä lannenikamasta oli löytynyt kasvain, joka puristi jalkani hermoja.
Ensin ajattelin: "Ei, en mä 23-vuotias jamppa voi saada kasvainta", mutta totuus on joskus toisenlainen.
Tästä seurasi lennokas lähtö Tampereelle. Mut kuljetettiin sinne lääkärikopteri Petellä, koska oli kiire pelastaa jalkani. Seuraavana aamuna olinkin jo leikkauspöydällä.
Diagnoosini oli ensin suurisoluinen B-solulymfooma. Kesäkuun alussa se tarkentui Burkittin lymfoomaksi.
Alkoi kymmenen sädehoitokerran ja kahdeksan sytostaattikuurin mittaiset hoidot. Lisäksi leikkaushaava aiheutti ongelmia, kun se ei lähtenyt arpeutumaan ja tulehtui kahdesti.
Kesän vietin käytännössä sairaalassa. Selkäni aiheutti kuumeilua. Kesä-heinäkuussa kerkesin viettää noin viikon kotona.

Opettelin uudestaan kävelemään
Olin syöpäpotilas, ja kasvaimen vuoksi hermot olivat olleet sen verran kauan puristuksissa, että jouduin opettelemaan kävelyn uudestaan. Kirsikkana kakun päällä oli se, että jouduin muuttamaan takaisin vanhempieni luo, sillä en olisi pärjännyt pyörätuolissa yksinäni.
Avun vastaanottaminen oli pieni kynnys, mutta minkäs teet! Kun on pakko, niin on pakko. Toisaalta oli hienoa, kun huomasi, että mua pidettiin kuin piispaa pappilassa.

jatkuu