Itse en muista paljoakaan, kun sairastuin leukemiaan vuonna 1994. Olin silloin 8-vuotias. Äitini päiväkirja kertoo tuosta vaiheesta. Se alkaa näin:
"Oli kauniin talvikeväinen päivä tulossa ja vein tytärtäni kouluun. Kaikilla 2. luokkalaisilla olisi tänään hiihtoretki laavulle. Olin vähän huolissani tyttärestäni, koska hän oli ollut kipeänä viime päivinä, mutta nyt hän halusi välttämättä mennä kouluun".
Itse muistan tuon hiihtoretken hyvin. Lähdimme koululta retkelle aikaisin aamulla, koska palaisimme jo puolen päivän aikaan koululle ja sitten pääsisimme kotiin.
Hiihdon jälkeen pyörrytti
Jaksoin hiihtää hyvin laavulle koko 6 kilometrin matkan. Mutta kun pääsimme perille, minulle tuli huono olo ja tuntui kuin pyörtyisin nuotiota päin. Istahdin hetkeksi ja kerroin opettajalle huonosta olostani. Lähdimme takaisin päin, ja itkin koko matkan, sillä minua koski joka paikkaan ja väsytti. Äiti oli sattumoisin silloin odottamassa koululla, ja opettaja kertoi tilanteestani. Menimme kotiin, ja nukahdinkin heti.
Syy selvisi
Samana iltana lähdimme terveyskeskukseen ottamaan minusta verinäytteet. Kun niiden tulokset saatiin, meidät lähetettiin Lapin keskussairaalaan ja sieltä seuraavana aamuna suoraan Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Siellä minusta otettiin luuydinnäyte ja todettiin, että minulla on leukemia. Silloin kysyin äidiltäni: "Kuolenko minä?"
Salla, 20

Salla selviytyi leukemiasta ja työskentelee nyt sairaanhoitajana.

Takaisin Nuorten Sivuille

Takaisin Omiin tarinoihin