Kortikosteroidi (kortisoni)
Kortikosteroidi eli "kortisoni" on lisämunuaisten normaalisti tuottama hormoni. Luonnollisesta kortisonista on tehty kemiallisia johdoksia, joiden avulla voidaan saada suurempi teho kuin luonnon aineella. Lasten syöpätautien hoidossa käytetään eniten prednisolonia ja dexametasonia.
Leukemian hoidossa kortikosteroidi on tärkeä lääke, sillä se tuhoaa erityisen tehokkaasti lymfaattisen leukemian pahanlaatuisia soluja.
Kortikosteroidia käytetään yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa leukemian hoitoon. Myös aivokasvainten hoidossa käytetään kortikosteroidia, koska se pystyy vähentämään kasvaimen aiheuttamaa aivojen turvotusta. Näin lievitetään esimerkiksi pahoinvointia ja päänsärkyä.
Kortikosteroidihoidolla on paljon sivuvaikutuksia, jotka ovat lyhytaikaisessa käytössä onneksi ohimeneviä. Lapsen kasvot saattavat pyöristyä, hänelle tulee turvotusta ja ruokahalu lisääntyy huomattavasti. Paino nousee tavallisesti selvästi, ja lihasvoima saattaa heikentyä. Muita mahdollisia sivuvaikutuksia ovat lapsen mielialan muutokset ja ärtyneisyys. Myös elimistön sokeritasapaino saattaa häiriintyä ja lapsen verenpaine saattaa nousta.
Sulfa-trimetopriini
Solunsalpaaja- ja kortikosteroidilääkitys heikentävät potilaan vastustuskykyä erilaisille infektioille. Etenkin Pneumocystis-sienen aiheuttama keuhkotulehdus saattaa olla hoitamattomana lapselle hengenvaarallinen. Tämän tulehduksen ehkäisemiseksi aloitetaan sulfa-trimetopriinilääkitys. Jos lapsi on yliherkkä sulfalle, infektio ehkäistään jollakin toisella tavalla.
Täsmälääkkeet tulossa
Tulevaisuuden lääkehoidossa käytetään yhä enemmän täsmälääkkeitä. Nykyään esimerkiksi kroonisen myelooisen leukemian hoitoon on täsmälääke.
Täsmälääkkeet vaikuttavat syöpäsolun yksittäisen biologisen ominaisuuden välityksellä. Täsmälääkkeet vaikuttavatkin vain tietyssä tai tietyissä syöpäsoluissa. Tällöin lääkehoidosta on vähemmän haittoja.
Täsmähoitolääkkeiden taustalla on lisääntynyt tieto syöpäsolun biologiasta. Nykyään myös solun proteiinien ja entsyymien patologisista muutoksista on entistä tarkempaa tutkimustietoa.
Uusia lääkehoitoja kehitteillä
Tulevaisuuden lääkehoitoa ovat myös kasvainten verisuonimuodostukseen vaikuttavat lääkkeet. Kaikki solut tarvitsevat verisuonitusta, ja myös syöpäsolu tekee ympärilleen verisuonia. Kun syöpäsoluja estetään muodos-tamasta verisuonia lääkehoidon avulla, ne nääntyvät ravinnon puutteeseen.
Kasvainten verisuonimuodostukseen vaikuttavat lääkkeet eivät sovellu kovin hyvin suurikokoisten kasvainten hoitoon. Esimerkiksi aivokasvainten hoidossa on näistä lääkkeistä jo kuitenkin käytännön kokemusta.
Lähde:
Syöpää sairastavan lapsen hoito - vuoroin sairaalassa, vuoroin kotona. Julkaisija Sylva ry, 2008.
Sylva-lehti 1/08. Lasten syöpähoitojen uudet näkymät. Erikoislääkäri Mervi Taskisen haastattelu.
Solunsalpaajahoito
Solunsalpaajahoito on lasten syöpäsairauksien keskeinen hoitomuoto. Solunsalpaajat eli sytostaatit estävät eri tavoin syöpäsolujen kasvua ja jakautumista. Toiset vaikuttavat vain tiettyyn solunjakautumis-vaiheeseen, toiset kaikkiin vaiheisiin.
Syöpään sairastuneiden lasten ja nuorten hoidossa käytetään yhtä aikaa useita eri solunsalpaajalääkkeitä. Myös kuureja annetaan useita. Näin tehdään siksi, että syöpäkasvainsolukossa solut ovat aktiivisuuden eri vaiheissa.
Lepovaiheessa oleva syöpäsolu ei ole herkkä lääkehoidolle, mutta kasvainsolukossa saattaa olla toisia syöpäsoluja, jotka ovat herkkiä lääkehoidolle, ja niihin lääkehoito vaikuttaa.
Solunsalpaajahoitoa jatketaan senkin jälkeen, kun syöpäkasvainsolukkoa ei enää havaita mittaamalla tai kuvantamalla. Tällöin hoidetaan ns. jäännöstautia.
Solunsalpaajat annetaan useimmiten suonensisäisesti, joko nopeana ruiskeena tai eripituisina nesteensiirtoina kulloisenkin hoito-ohjelman mukaan. Lisäksi solunsalpaajia voidaan antaa ruiskeena lihakseen ja suun kautta tabletteina ja kapseleina.
Eri syöpätaudeille on käytössä omat hoitokaaviot, jotka muodostuvat useiden lääkkeiden yhdistelmistä. Hoito etenee näiden kaavioiden mukaisesti. Monet hoitokaaviot ovat käytössä useissa eri maissa, ja etenkin Pohjoismaat ovat keskenään yhteistyössä.
Solunsalpaajien haitat
Solunsalpaajien haitat johtuvat siitä, että solunsalpaajien vaikutus kohdistuu myös terveisiin soluihin. Haittojen ilmaantuminen ja voimakkuus riippuu käytetyistä solunsalpaajista ja niiden annoksesta, hoidon kestosta ja monista potilaskohtaisista tekijöistä. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, veriarvojen muutokset, limakalvovauriot ja hiustenlähtö.
Solunsalpaajalääkitys aiheuttaa valkosolujen, etenkin puolustussolujen tason laskun. Tämä altistaa syöpään sairastuneet erilaisille tulehdustaudeille eli infektioille. Syinä infektioihin ovat tavallisesti bakteerit, mutta myös sienet ja virukset.
Infektiot voivat johtua elimistön omista tai sen ulkopuolisista taudinaiheuttajista. Enimmäkseen ne ovat kuitenkin peräisin potilaan oman suun ja suoliston bakteerikannasta. Mitä vahvempia solunsalpaajahoitoja lapsi saa, sitä todennäköisemmin veriarvot laskevat solunsalpaajahoidon jälkeen. Tämän vuoksi lähes kaikilla syöpää sairastavilla lapsilla on hoidon aikana kuumeinen infektio tai jokin tarttuva tauti. Infektioista on syöpää sairastavilla lapsilla tavallisin sepsis, vakava yleisinfektio.
Kun lapsen veriarvot ovat matalalla, vierailuja nuhaisten tai muutoin infektioita sairastavien henkilöiden luona on syytä välttää. On myös huolehdittava siitä, että kotiin ei tule flunssaa tai muita tartuntatauteja sairastavia henkilöitä. Sisätiloissa infektion saa herkemmin. Isoja ihmisjoukkoja on syytä välttää, esimerkiksi kaupassa käyntiä ja julkisten kulkuneuvojen käyttöä.
Lapsi saa mennä kouluun tai hoitopaikkaan, kun hän siirtyy ylläpitohoitoon tai sopimuksen mukaan aikaisemminkin. Asia ratkaistaan yksilöllisesti jokaisen potilaan kohdalla.
Tulosta
