Valkosolukasvutekijähoito annetaan potilaalle ihonalaisena pistoksena kerran vuorokaudessa. Hoito aloitetaan mahdollisimman pian solunsalpaajahoidon päätyttyä, 1-5 vuorokauden kuluessa. Valkosolukasvutekijähoito kestää viikosta kahteen viikkoon. Sopiva kasvutekijäannos määräytyy yksilöllisesti. Valkosolukasvutekijähoito on yleensä hyvin siedettyä.
Rajoituksia
Samanaikaisesti sädehoidon ja solunsalpaajahoidon kanssa valkosolukasvutekijähoitoa ei kuitenkaan voi antaa. Sitä ei suositella myöskään, jos neutrofiilien puutos eli neutropenia on kestänyt alle 10 vuorokautta eikä oireettoman neutropenian hoitoon.
Lisäksi valkosolukasvutekijähoitoa ei suositella allogeenisten kantasolujen siirron yhteydessä eli kun kantasolut saadaan toiselta henkilöltä. Sen sijaan autologisen kantasolusiirron eli potilaalta itseltään saatujen kantasolujen siirron jälkeen voidaan valkosolukasvutekijähoidon avulla vauhdittaa luuytimen toimintaa.
Hyötyvätkö syöpää sairastavat lapset ja nuoret valkosolukasvutekijähoidosta? Kyllä, mutta eivät kaikki. Valkosolukasvutekijähoitoa ei anneta rutiininomaisesti, vaan lääkäri tekee kunkin potilaan kohdalla ratkaisun hoidon yksilöllisestä aloittamisesta, jos näkee sen tärkeäksi ja tarpeelliseksi.
Lähde:
SYLVA-lehti 4/08.
Valkosolukasvutekijähoidot vähentävät sytostaattien haittoja.
Syöpää sairastavan lapsen hoito - vuoroin
sairaalassa, vuoroin kotona,
julkaisija Sylva ry.
Kasvutekijä on elimistön tuottama aine, jonka avulla säädellään erilaisten solujen tuotantoa. Joitakin kasvutekijöitä voidaan myös valmistaa ja käyttää lääkkeenä.
Valkosolut auttavat elimistöä torjumaan tartuntatauteja ja ovat tärkeä osa immuunijärjestelmää. Niitä on eri tyyppejä. Valkosolukasvutekijähoidon avulla on mahdollista vähentää solunsalpaajahoidon aiheuttamia haittoja.
Solunsalpaajista haittoja terveille kudoksille
Solunsalpaajat estävät syöpäsolujen kasvua ja jakautumista, mutta niiden vaikutus ulottuu myös terveisiin soluihin. Tästä aiheutuu esimerkiksi infektioita, veriarvojen laskua, pahoinvointia, hiustenlähtöä ja limakalvovaurioita.
Solunsalpaajien aiheuttamat haitat ovat suurempia sellaisissa terveissä kudoksissa, joissa on nopeasti jakautuvia soluja. Tällaisia ovat esimerkiksi luuydin, limakalvot ja hiusnystyt.
Luuytimen vauriot
Luuydin on kudosta, joka täyttää pitkien luiden ydinontelot. Punaisessa luuytimessä syntyvät punaiset verisolut, verihiutaleet ja pääosa valkoisista verisoluista. Keltainen luuydin on enimmäkseen sidekudosta ja rasvaa.
Solunsalpaajien käytön suurin ongelma on luuytimen toksisuus (myrkyllisyys). Tämä aiheuttaa mm. vakavia sieni-infektioita, joiden hoito on hankalaa. Luuytimen toipumista solunsalpaajahoidon jälkeen voidaan tehostaa antamalla potilaalle valkosolukasvutekijähoito.
Kasvutekijät elvyttävät ja korjaavat
Valkosolukasvutekijähoidon vaikutus perustuu luuytimen kantasolujen elvyttämiseen ja uusien neutrofiilien (valkosolujen alalaji) vapautumiseen. Myös ALL-leukemiaa sairastavien lasten ja nuorten valkosolujen vajeesta aiheutuvia kuumejaksoja on pystytty lyhentämään.
Tulosta
