Myöhäisvaikutukset

Nuoruudessa sairastettu ja hoidettu syöpä tarkoittaa yleensä myös vaihtelevia myöhäisvaikutuksia, jotka saattavat ilmentyä vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen.

Lapsen tai nuorena syövän sairastaneiden pitkäaikaisselviytyjien määrä kasvaa joka vuosi. Suomessa on tällä hetkellä noin 7000 alle 25-vuotiaana syövän sairastanutta henkilöä. Suurimmalla osalla on sairauden tai syöpähoitojen aiheuttamia myöhäisvaikutuksia, jotka ovat läsnä heidän jokapäiväisessä arjessaan.

Kolmasosalle jää sairaudesta tai sen hoidosta jokin vakava terveyshaitta ja kolmasosalle keskivaikea. Vain alle kolmannes selviytyy aikuisuuteen ilman merkittäviä todettuja haittavaikutuksia.

 

Osa vaikuttaa eliniän ennusteeseen

 

undefinedSuurimmalla osalla pitkäaikaisselviytyjistä ei ole systemaattista aikuisiän seuranta- tai tukiverkostoa. Myöhäisvaikutuksista kärsivä saattaa siis kiertää pitkään hoitojärjestelmässä ennen ongelman tunnistamista.


Siksi onkin tärkeää, että myöhäisvaikutuksista tiedetään laajemmin, niihin osataan reagoida oikealla tavalla terveydenhoidossa ja entisten syöpäpotilaiden riskit tunnistetaan.


Myöhäisvaikutuksista osa vaikuttaa eliniän ennusteeseen. Tavallisin syy on perustaudin (syövän) myöhäinen uusiutuminen. Viidennes kuolinsyistä liittyi toisen syövän ilmaantumiseen tai muihin syöpähoitojen pitkäaikaishaittoihin.


Yleiset terveysongelmat, mielenterveysongelmat, fyysisen toiminnan ja yleisen aktiivisuuden haitat ovat lapsena tai nuorena syövän sairastaneilla moninkertaisia verrattuna esimerkiksi sisaruksiin tai ikätovereihin.

 

Useimmat myöhäisvaikutukset eivät ole näkyviä

 

Useissa alan tutkimuksissa esille nousseita, yleisimpiä myöhäishaittoja ovat nivelsairaudet, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, toinen syöpä, kognitiiviset ongelmat, kilpirauhasongelmat, aivohalvaus sekä kuulo- ja näkövauriot.


Noin 25 prosentilla pitkäaikaisselviytyjistä on lisäksi psykososiaalisia ongelmia: neurokognitiivisia vaikeuksia, oppimisvaikeuksia ja työllistymisongelmia, ongelmia sosiaalisissa suhteissa, itsetunto-ongelmia ja ahdistuneisuutta, masennusoireita, riskikäyttäytymistä (tupakointi, päihteet) tai viitteitä posttraumaattisesta stressireaktiosta.


undefinedKasvuiässä annettujen syöpähoitojen sivuvaikutuksista varsin yleisiä ovat myös pituuskasvun häiriö, ylipainoisuus ja metabolisen oireyhtymän riski. Myös hormonijärjestelmän häiriöitä, fyysisen suorituskyvyn ongelmia, kroonista kipuoireyhtymää, kroonista väsymystä/uupumusta, hedelmällisyyshäiriöitä sekä lisääntymislääketieteellisiä erityisongelmia esiintyy monella.

 

Katse syövän jälkeiseen elämään

 

Myöhäishaittojen vaikutukset yksilöön ja yhteiskuntaan ovat tutkijoiden mielestä merkitykseltään jo suurempia kuin syövän hoidon akuutit ongelmat. Syövän jälkeisen terveyden laadun parantaminen onkin globaali haaste.


Tulevaisuuden haasteita ja tehtäviä ovat kattavien myöhäisvaikutustutkimusten tekeminen, seurantaohjeiden harmonisointi niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, keskitetyn myöhäisseurannan järjestäminen sekä potilaiden ”voimaannuttaminen” tiedon avulla.

 

Lapsena ja nuorena syövän sairastaneita tuleekin käsitellä samalla tavoin kuin muita varhaisella iällä alkaneiden kroonisten sairauksien ryhmiä. He tarvitsevat erityishuomiota – toiset säännöllisesti ja toiset vain satunnaisesti.

 

Aikuistuva syövästä selvinnyt usein väliinputoaja

 

Aikuistuvalla, syövästä selviytyneellä henkilöllä on usein koulutus on kesken ja urasuunnitelmia vasta tehdään, asuinpaikka voi vaihtua toistuvasti, työllisyystilanne ei ole vakiintunut, parisuhteen muodostaminen saattaa olla kesken ja on epäselvää, minkä terveydenhuoltojärjestelmän – opiskelijaterveydenhuolto, työterveyshuolto, perusterveydenhuolto – piiriin henkilö tulee kuulumaan.


undefinedTämä tilanne asettaa paineita terveydenhuoltojärjestelmällemme ja sille, kyetäänkö oireet ja sairaudet tunnistamaan ajoissa myöhäisvaikutuksiksi. Tällä hetkellä syövän hoidon ammattilaiset eivät edes tiedä kaikkia lapsuus- ja nuoruusiässä annettujen hoitojen myöhäisvaikutuksia, sillä nykyaikaisimpien hoitomuotojen haitoista ei ole tietoa.


Ongelma on usein myös se, että pienehköä potilasjoukkoa koskeva erityistieto ei kuulu perusterveydenhuollon toimijoiden osaamisalueeseen. Siksi myöhäisvaikutuksista kärsivä saattaa joutua kulkemaan eri asiantuntijalta toiselle ennen kuin sairaus selviää.


Onkin kohtuutonta odottaa, että nuorella iällä syövän sairastaneen olisi itse hallittava suuri tietomäärä ja vastattava omasta seurannastaan. Tämän vuoksi Suomessa viime vuosina pilottihankkeina perustetut myöhäisseurantapoliklinikat tekevät erittäin tärkeätä työtä ja pohjustavat keskitetyn, koko maan kattavan myöhäisseurannan järjestämistä.

 

Lähteinä käytetty mm. dosentti Mervi Taskisen ja dosentti Päivi Lähteenmäen esitelmiä Sylvan koulutuspäivillä 22.10.2015 sekä Sylvan verkkosivuja.