Siirry suoraan sisältöön

Lemmikit tärkeitä terapeutteja 

Sairaalaan joutuessaan aggressiiviseen syöpään sairastuneella Viljolla oli suuri suru, että hän joutuu eroon omasta, rakkaasta Täpinä-kissastaan, jonka hän sai, kun meni eskariin.

– Kun sairaalasta soitimme kotiin videopuheluita, Täpinä haettiin aina ”puhelimeen” ja niin Viljo sai nähdä rakkaan kissansa ja jutella sille kuulumisia ja avata tuntojaan, Viljon äiti, Emilia Levanto kertoo.

Täpinän lisäksi perheessä on kaksi muutakin kissaa, kaksi koiraa, pupu ja ulkona kanoja. Levannon perhe asuu Poikossa, maaseutumaisella asuinalueella noin 13 kilometrin päässä Naantalin keskustasta.  Viljolla on 9-vuotias pikkuveli.

Nuorempi koirista hankittiin pentuna sitten, kun Viljon vointi oli sen verran kohentunut ja vaara infektioista oli poissa, että lääkärit antoivat luvan uuden lemmikin hankintaan.

– Nysä-koira on Täpinä-kissan ohella erittäin tärkeä terapiaeläin Viljolle, sanoo äiti.

Sairastuessaan 10-vuotias Viljo oli kolmannella luokalla alakoulussa. Hän oli lähes koko hoidon ajan eli puolitoista vuotta poissa koulusta.

Lymfooma oireili pitkään, mutta syytä huonovointisuuteen ei tahtonut löytyä. Diagnostisointihetkellä Viljon henkitorven ympärillä oli kiertyneenä isokokonainen, pahanlaatuinen kasvain, joka painoi ruokatorvea. Keuhkot olivat surkastuneet.

Monen alan erikoislääkärin leikkaustiimi kokoontui nopeasti, ja Viljon lymfooma leikattiin. Leikkauksen jälkeen Viljo oli pitkään tehohoidossa. Leikkaushoitoa seurasi sytostaattihoito, josta Viljolle tuli erittäin pahoja sivuvaikutuksia.

Tammikuussa 2020 13 vuotta täyttänyt Viljo on nyt kuudennella luokalla. Koulu sujuu, mutta rankoista hoidoista, niiden rajuista sivuvaikutuksista ja kovista kivuista Viljolle jäi pahoja pelkotiloja. Niitä on pyritty käsittelemään moniammatillisesti.

– Pelko on ihmisen suojautumiskeino äärimmäisessä hädässä, toteaa Emilia-äiti. Hän toivoo, että Sylvan Kanssakulkija-kampanjan kuvausprosessiin osallistuminen voisi osaltaan hälventää Viljon pelkoja ja auttaa käsittelemään kokemaansa.

Videokuvauksissa Viljolta muun muassa kysyttiin erilaisia sairauden aiheuttamia tuntoja. Niitä Viljo on tallentanut keuhkoista piirtämäänsä kuvaan. Kuvassa vasemmalla puolella on hyviä asioita ja oikealle hän on piirtänyt huonot asiat. Kasvainkin on mukana piirroksessa.

Kanssakulkija-videokuvauksissa oleminen oli Viljolle mieluisaa. Hän tykkää piirtää. Kuvausstudion näkeminen sekä kaikki kuvausjärjestelyt olivat myös hänen mielestään erittäin kiehtovia.

 

Jokainen tarvitsee joskus kanssakulkijan.
Jonkun joka pysyy rinnalla silloinkin, kun on vaikeaa.

 

Teksti: Reetta Reinman 

Palaa Kanssakulkija-sivulle