Siirry suoraan sisältöön

2) Liikuntaa hoitojen aikana

Liikunnan on todettu olevan turvallista ja hyödyllistä myös hoitojen aikana, kun harjoittelu toteutetaan syöpää sairastaville lapsille laadittujen ohjeiden mukaan. Liikunnan suhteen voidaan noudattaa tiettyjä perusperiaatteita, vaikka sama liikuntaohjelma ei sovellukaan kaikille. Hyvää energiatasapainoa ja liikunnallista elämäntapaan on perusteltua edistää monipuolisesti niin terveydenhuollossa kuin lapsen arjen ympäristöissä.

Yleisenä periaatteena voidaan pitää sitä, että liikunnan tulisi olla säännöllistä ja liikkuvuutta, lihasvoimaa ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ylläpitävää.

Liikunnan hyötyjä:

  • hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto paranee
  • lihasvoima ja liikkuvuus paranevat
  • verisuonten ja immuunijärjestelmän toiminta paranevat
  • fyysinen toimintakyky paranee
  • unen laatu paranee ja nukahtaminen nopeutuu
  • uupumus vähenee ja mieliala paranee
  • luut vahvistuvat
  • suotuisat muutokset kehonkoostumukseen

Liikunnan rajoitteita:
Liikunnan yleisiä rajoitteita ovat kuume, kipu, yleistilan selkeä lasku ja hoitotasapainon muutokset. Myös liikuntakerran aikana lisääntyvä kipu tai voimakas uupumus tai pahoinvointi katsotaan rajoitteeksi liikunnalle. Liikuntakerran aikana onkin hyvä noudattaa oireperustaista lähestymistapaa eli kuunnella omaa vointia ja pikkulasten osalta vanhempi tai liikuntaa ohjaava ammattilainen tarkkailee lapsen yleisvointia ja rasittuneisuutta. Kontakteja ja korkean riskin liikuntalajeja (esimerkiksi kontaktilajit, laskettelu ja motocross) tulee välttää erityisesti keskuslaskimokatetrin ollessa paikallaan. Kirurgisten operaatioiden jälkeen liikunnan rajoitteista ja mahdollisuuksista on hyvä keskustella hoitavan lääkärin ja fysioterapeutin kanssa. Lapsilla, joilla hoidetaan aivokasvainta voi olla erilaisia neurologisia haittoja, jotka tulee ottaa huomioon liikuntaa suunniteltaessa. Esimerkiksi lihasvoiman, tasapainon tai muiden aistien ollessa heikentyneet tulee kiinnittää erityistä huomiota liikuntalajien turvallisuuteen. Riski-hyöty-suhdetta arvioiden löytyy tasapaino liikunnan ja sen riskien hallintaan. Jos lapsella on sairaudesta tai hoidosta aiheutuneita haittavaikutuksia, suunnitellaan sopivat liikuntamuodot ja rasittavuuden aste yhdessä fysioterapeutin ja lääkärin kanssa. Jokaiselle löytyy sopivia tapoja liikkua!

Millaista liikuntaa:
Hoidon alkuvaiheessa ja veriarvojen ollessa alhaiset suositellaan kevyttä liikuntaa. Esimerkkejä kevyestä liikunnasta ovat kävely, liikkuvuusharjoittelu, kehon tietoisuus- ja koordinaatioharjoitteet ja aktivoivat videopelit kuten Nintendo WiiTM Fit tasapainolaudan kanssa pelattavat pelit. Jotkin syövän hoidossa käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa kömpelyyttä käsissä tai jaloissa ja siksi nilkkojen ja käsien liikkuvuudesta ja lihasvoimasta on tärkeää pitää huolta. Hoitojen aikana voi tulla parempia ja huonompia vaiheita, mutta jokaiseen vaiheeseen löytyy sopivia harjoitteita.

Mikäli lapsen fyysinen toimintakyky laskee hoitojen aikana huomattavasti, esimerkiksi niin että lapsi ei pysty kävelemään, saa fysioterapeutilta yksilöllistä ohjausta ja tukea lääkärin lähetteellä. Apuvälineiden tarvetta arvioi fysioterapeutti ja/tai toimintaterapeutti.

Liikunta sairaalassa:

Sairaalassa ollessa on tärkeää, että lapsi yrittäisi mahdollisuuksien mukaan olla omatoiminen ja liikkua voinnin sallimissa rajoissa. Pitkät paikallaanoloajat on hyvä yrittää katkaista nousemalla välillä sängystä ylös ja jaloittelemalla. Lapsen iästä riippuen on tärkeää käyttää erilaisia motivointikeinoja ja toteuttaa liikkeitä leikin ja yhdessäolon kautta. Tavalliset arjen toiminnot ja lapsen omatoimisuuden tukeminen niissä ovat tärkeitä lapsen voinnin ja minäpystyvyyden tukemisen kannalta hoidon aikana.

Nykyisen tutkimustiedon mukaan ei ole olemassa alarajaa sille, mistä lähtien liikunnan positiiviset vaikutukset alkavat. Pienilläkin asioilla on siis merkitystä eli esimerkiksi sillä kulkeeko hissin sijaan rappusia tai käykö itse hakemassa tarvitsemansa tavaran hyllystä sen sijaan että vanhempi tai hoitaja toisi sen. Jos lapsella on kipuja tai hän on yleiskunnoltaan huonovointinen, häntä kannustetaan omatoimisuuteen siinä määrin, mikä kulloinkin on mahdollista ja tuntuu hyvältä.

Osastolla henkilökunta ja osastosta vastaava fysioterapeutti kannustaa lasta liikkumaan. Liikuntavälineitä ja ideoita voi kysyä sairaalan fysioterapeutilta. Hoidon aikana myös vanhempia kannustetaan tukemaan lapsen liikuntaa rajoitukset ja hyödyt huomioon ottaen. Vanhempien vastuu lapsen liikkumisesta korostuu etenkin hoitojaksojen välillä kotona ollessa.

Jos lapsella on ääreishermoston neuropatian oireita esimerkiksi jalkojen tai käsien kömpelyyttä tai tasapainon hallinnan vaikeutta, suositellaan seuraavia harjoitteita:

  • liikkuvuusharjoittelu (esim. pohjelihasten venyttely, leikit kyykkyasennossa)
  • nilkkojen, varpaiden, ranteiden ja käsien lihasten voimaharjoittelu (esim. varpaille nousut)
  • tasapainoharjoitukset (esim. ilmapallon pompottelu käsillä tai jaloilla)
  • hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittaminen eli sykkeen nosto (esim. kuntopyöräily tai kävely)

Fysioterapia:

Fysioterapeutit auttavat syöpään sairastunutta lasta kehittämään, ylläpitämään ja palauttamaan fyysistä toimintakykyä hoidon aikana ja pysymään aktiivisena hoidon eri vaiheissa. Fysioterapian tarkoituksena on tukea lapsen fyysistä toimintakykyä ennaltaehkäisevästi ja kuntouttavasti. Fysioterapiaan tullaan lääkärin lähetteellä ja hoidon aikana lapsi tapaa fysioterapeuttia yksilöllisen tarpeen mukaan. Ensitapaamisessa fysioterapeutin kanssa yleensä keskustellaan liikuntaan ja toimintakykyyn liittyen sekä kartoitetaan lapsen/nuoren toiveita ja tarpeita liikkumisen/liikunnan suhteen. Tapaamisessa voidaan arvioida lapsen fyysistä toimintakykyä (esimerkiksi lihasvoima ja elastisuus, nivelliikkuvuus sekä motorinen suoriutumien) ja kipua sekä tarjotaan tietoa liikunnan hyödyistä ja rajoitteista sekä soveltuvista liikuntamuodoista hoidon aikana. Fysioterapeutilta voi saada neuvoja myös kivun hallintakeinoihin.