Siirry suoraan sisältöön

3) Liikuntaa kotona hoitojaksojen välillä

Hoitojaksojen välillä liikkumisessa pätee samat perusperiaatteet, kuin mitä sivujen osassa 2) on käsitelty. Sekä aerobinen harjoittelu että lihaskuntoharjoittelu ovat turvallisia sekä hoitojen aikana että niiden jälkeen. Erona sairaalassaoloajan liikuntaan on vain se, että sairaalan ulkopuolella on paljon enemmän mahdollisuuksia liikuntaan.

Liikuntaa saattaa rajoittaa hoitoon liittyvä infektioherkkyys, minkä vuoksi osallistuminen päiväkodin, koulun tai harrastusten liikuntaan ja yleisissä liikuntapaikoissa liikkuminen on rajattua. Varmistus liikunnan sopivuudesta tulisi saada omalta hoitavalta lääkäriltä.

Tavoitteena liikunnalla on:

– vähentää uupumusta ja parantaa mielialaa

– edistää liikunnallista elämäntapaa

– ylläpitää terveydelle suotuisaa lihasvoimaa, ja -kestävyyttä, hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa sekä liikkuvuutta

– parantaa elämänlaatua, itsetuntoa ja minäpystyvyyden tunnetta


Liikunnan tulisi olla hauskaa ja tuottaa iloa!

Liikunta kehittää motorisia taitoja

Iästä tai diagnoosista riippumatta on tärkeää kehittää motorisia perustaitoja kuten tasapainoa ja liikkumistaitoja yleisesti eli esimerkiksi kävelyä ja juoksua tai apuvälineen tai proteesin kanssa liikkumista. Edellä mainitut taidot ovat tärkeitä, koska ne mahdollistavat siirtymisen paikasta toiseen ja auttavat hallitsemaan kehoa erilaisissa tilanteissa.

Motorisia perustaitoja on hyvä kehittää monipuolisesti. Tasapaino vaatii jatkuvaa harjoittamista ja sitä voi kehittää muun muassa liikkumalla erilaisilla alustoilla esimerkiksi metsässä kävelemällä, hiihtämällä, luistelemalla tai tehden erilaisia tasapainoharjoituksia (esimerkkeinä pallon heitto yhdellä jalalla seisten, askelkyykky tai istuen tehtävät vartalonhallinnan harjoitukset). Myös monet pelit ja leikit, joissa vaaditaan suunnanmuutoksia, pysähdyksiä ja kurotuksia kehittävät tasapainoa. Liikkumistaidot kehittyvät liikkumalla monipuolisesti.

Motorisista perustaidoista käsittelytaitoja voi kehittää sellaisissa liikuntalajeissa, joissa käytetään ylä- ja alaraajoja urheiluvälineen käsittelyssä, esimerkiksi pallon heittäminen, kiinniottaminen, potkaiseminen tai mailapelit. Hienomotoriikkaa voi kehittää käden tarkkuutta vaativissa tehtävissä, esimerkiksi askartelussa, piirtämisessä tai käsitöissä. Hyvä lihaskunto, liikkuvuus ja monipuolinen liikkuminen ovat tärkeitä motoristen perustaitojen kehittymisen kannalta.

Ideoita ja hyviä käytänteitä

– Liikunnan on tärkeää olla hauskaa ja ikätasoon sopivaa, jotta motivaatio säilyisi ja minäpystyvyyden tunne vahvistuisi

– Yhdessä liikkuminen kannustaa lastakin liikkumaan

– Erilaisten liikuntakokemusten tarjoaminen on tärkeää, jotta jokainen lapsi voisi löytää itselleen positiivista mieltä tuovia liikuntamuotoja

– Kysymällä ja kuuntelemalla oppii tuntemaan millaisesta liikunnasta lapsi pitää

– Ulkoilua suositellaan, koska ulkona vietetyn ajan tiedetään olevan positiivisesti yhteydessä erityisesti pienten lasten fyysiseen aktiivisuuteen.

– Aktiivisuusmittarien on todettu motivoivan myös lapsia liikkumaan. Omamittaus eli esimerkiksi askelten päivittäinen seuraaminen voi innostaa joitain lapsia olemaan aktiivisia.

– Liikuntahetkistä voi pitää myös ihan perinteistä päiväkirjaa. Voi esimerkiksi kirjata ylös, miten minäkin päivänä liikkui, tai mitä taitoja harjoitteli.

– Kehittymisen seuraaminen motivoi, ja siksi lapsen kanssa voi yhdessä merkitä ylös miten pitkän matkan tai kuinka monta porrasta lapsi jaksoi kävellä. Omien tavoitteiden asettaminen, tavoitteiden seuraaminen yhdessä ja edistymisestä palkitseminen voivat motivoida liikkumaan. Ideoita voi kysyä sairaalan fysioterapeutilta.