Siirry suoraan sisältöön

Älä jää yksin

Vakava pitkäaikaissairaus nuorella aikuisella voi olla asia, johon kaipaa saman kokeneiden tukea ja keskusteluapua.

Syöpä on harvinainen sairaus alle 35-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Vakava sairastuminen tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Se voi myös eristää muista ihmisistä, kun kukaan ei tunnu ymmärtävän, mitä käyt läpi.

Omien ikätovereiden kohtaaminen sairaalassa voi olla harvinaista eikä nuorten aikuisten erityisiä tarpeita aina osata huomioida hoitojärjestelmässä. On tärkeää, ettet kuitenkaan jää yksin sairautesi kanssa.

Vertaistuki auttaa – syöpäyhdistys Sylva ry tarjoaa apua

Sairastuminen vaikuttaa ihmissuhteisiisi. Sairastumisesi tuntuu myös läheistesi elämässä, eivätkä he välttämättä osaa suhtautua sinuun ja sairauteesi tukea antavalla tavalla, ainakaan heti. Tällöin saman sairauden kokeneista ihmisistä voi olla sinulle apua. Keskustelut ja heiltä saadut neuvot ovat arvokkaita ja auttavat eteenpäin.

Sylvan toiminnassa on mukana useita nuoria aikuisia, jotka itse ovat sairastaneet syövän tai sairastavat parhaillaan. Jos kaipaat yhteyttä toisiin nuoriin ja haluat jutella sairauden aiheuttamista tuntemuksista toisen saman kokeneen kanssa, tule Sylvan kursseille tai matalan kynnyksen kahveille.

Sylvassa järjestetään nuorille aikuisille Fuck Cancer -kahveja kerran kuussa, yleensä kuun viimeinen keskiviikko. Sylvan kursseilla ja vertaistukiviikonlopuissa ja -tapaamisissa puolestaan pääset seuraan, jossa kaikkia yhdistää kokemus vakavasta sairaudesta. Seuraa Sylvan tapahtumakalenteria ja Fuck Cancerin –facebook-sivua.

Jos haluat keskustella sairautesi aiheuttamista tunteista ja sen vaikutuksista elämääsi ja ihmissuhteisiisi, ota yhteys Sylvan nuorten ja nuorten aikuisten asiantuntijaan 050-477 9598.  Hän kertoo sinulle mielellään lisää erilaisista tukimuodoista sekä Sylvan kursseista ja muusta toiminnasta.

Jos kaipaat pysyvämpää kontaktia syövän sairastaneeseen ja siitä toipuneeseen nuoreen aikuiseen, voit pyytää Sylvasta vertaistukihenkilöä. Vertaistukihenkilön kanssa voi keskustella mistä tahansa, käydä esimerkiksi elokuvissa tai kahvilla – aina ei ole pakko puhua sairaudesta.