Kun sain syöpädiagnoosin 11-vuotiaana (ALL leukemia), kaikista pelottavinta minulle oli sana ”syöpä”. Pienenä pelkäsin aina sairastuvani syöpään, ja koko sana toi minulle mieleen vain negatiivisia asioita ja kauhukuvia. Lisäksi diagnoosi pelotti, koska minulla ei ollut mitään hajua, millainen syöpä on sairautena. Kun kuulin sairastavani leukemiaa, en tiennyt sen olevan syöpä eikä minulla ollut hajuakaan, millaista […]
Lue lisää
Koko maa on pysähtynyt, ja koronaviruksen aiheuttaman pandemian vaikutukset ovat vasta alussa. Juuri nyt meitä yhdistää kollektiivinen sokki. Voiko tämä sittenkin olla vain unta? Miksi meille piti käydä näin? Nämä kysymykset ovat tuttuja kaikille, jotka tätä blogia ja Sylvan lehteä lukevat, jo ajalta ennen koronavirusta. Me olemme jo aiemmin kohdanneet samankaltaisen onnettomuuden syövän takia – […]
Lue lisää
“Yksinkertaiset lempeät teot ovat paljon voimakkaampia kuin tuhat päätä rukoukseen kumartuneena”, sanoi Mahatma Gandhi. Siksi katson ihaillen niitä, jotka lahjoittavat toisia auttaakseen omaa aikaansa eli usein nykypäivänä kaikken rajallisinta resurssiaan. Sylvan puheenjohtajana tätä moninaista lempeyttä näkee joka viikko. Se valaa uskoa ihmisten hyvyyteen. Ajattelen, että ihminen voi itsekin paremmin auttaessaan muita. Yhä useampi tutkimus tältä […]
Lue lisää
Olen nöyrän kiitollinen saadessani jatkaa Sylvan puheenjohtajana vielä seuraavat kolme vuotta. Suuri kiitos jäsenistölle luottamuksestanne. Toukokuussa päättyneellä puheenjohtajuuskaudellani valoimme Sylvalle perustan, jotta vosimme varmistaa, että kukaan syöpää sairastava ei jää yksin. Rakensimme puitteet, joilla pystymme palvelemaan kaikkia lapsia ja nuoria aikuisia, joita sairastumisen epäreiluus kohtaa. Moni jäsen varmasti kuuli kyllästymiseen asti puhetta muutosmatkasta ja uudistumisesta. […]
Lue lisää
Reilut puoli vuotta sitten otin ison riskin. Jätin tutun opiskeluympäristön Turussa taakseni ja hyppäsin uuteen. Helsingissä odotti unelmieni harjoittelupaikka Sylvassa. Kaikki oli uutta: uusi työ, uudet työkaverit, uusi koti vieraassa kaupungissa. Muutos jännitti, mutta vielä enemmän se innosti. Näin puoli vuotta myöhemmin on helppo sanoa, että riski ja muutos ehdottomasti kannatti. Päivääkään en ole katunut, […]
Lue lisää
Kun olin 17-vuotias, syöpä astui elämääni. Olin hiljattain muuttanut ensimmäistä kertaa omilleni Helsinkiin ja olin valmistautumassa wanhojentansseihin ja ylioppilaskirjoituksiin, kun 19-vuotias siskoni Sara sai pahanlaatuisen keuhkosyövän diagnoosin ja koko perheeni elämä muuttui kertaheitolla. Sairaus pakotti perheeni lähentymään enemmän kuin koskaan aiemmin ja puhaltamaan yhteen hiileen, jotta selviäisimme kaikki tästä koettelemuksesta edes jotenkuten ehjänä. Minulle tämä […]
Lue lisää