Siirry suoraan sisältöön

5) Liikunnan ja toimintakyvyn arviointitekniikoita

Liikuntaa voidaan mitata joko itsearviointiin perustuvin menetelmin tai objektiivisesti erilaisilla liikemittareilla, sykemittareilla tai biosensoreilla. Näitä tekniikoita voidaan myös yhdistellä riippuen siitä, mikä mittauksen tarkoituksena on, ja miten laajasti on kiinnostunut omasta tai lapsen liikunnasta ja kunnosta.

Kun liikuntaa mittaa omaan käyttöön, itsearviointiin perustuvista tekniikoista hyvä vaihtoehto on perinteinen liikuntapäiväkirja. Liikuntapäiväkirjan pitämiseen löytyy erilaisia malleja internetistä tai sellaisen voi tehdä itse. Liikuntapäiväkirjaan täytetään esimerkiksi mitä liikuntaa on harrastanut ja koska ja miltä liikuntakerta on tuntunut. Erilaisia liikunnan seuraamiseen tarkoitettuja sähköisiä sovelluksia voi myös käyttää samaan tapaan, ja niitä voi ladata sovelluskaupoista ilmaiseksi. Sovelluksista osassa on myös mahdollista esimerkiksi mitata kuljettua matkaa, korkeuseroja, aikaa ja nopeuksia.

Liikuntaa voi mitata objektiivisesti esimerkiksi liikemittausta ja sykemittausta hyödyntäen. Mittareista on markkinoilla myös lapsille sopivia vaihtoehtoja. Liikunnan mittaamisen tavoitteita pitää kuitenkin miettiä tarkkaan lasten kohdalla, eli onko mittarin pitäminen motivoivaa vai aiheuttaako se negatiivisia tunteita. Jos lapsi kokee mittaamisen ja palautteen saamisen motivoivaksi, niin objektiivinen mittaus voi olla hyvä vaihtoehto. Sykemittausta voidaan käyttää lapsen rasittuneisuuden arvioinnissa esimerkiksi jonkin tietyn liikuntakerran aikana.

Syöpää sairastavien lasten fyysistä toimintakykyä arvioidaan tarvittaessa fysioterapiassa. Erilaisin testein voidaan mitata esimerkiksi lihasten voimaa ja elastisuutta, nivelten liikkuvuutta, tasapainoa ja motorista suoriutumista. Testeistä on paljon erilaisia vaihtoehtoja ja niitä toteutetaan yksilöllisen tilanteen mukaan fysioterapeutin harkinnan mukaisesti. Motoriikan testeistä yleisesti käytössä on Movement ABC-2 mittari, jota voidaan käyttää 3–16-vuotiaiden lasten motorisen suoriutumisen arviointiin. Pienempien lasten motoriikkaa voidaan arvioida esimerkiksi Bayleyn testin motorista asteikkoa apuna käyttäen. Fyysistä toimintakykyä voidaan arvioida kävelytesteillä, tuolilta ylösnousu-, tai porrasnousu -testeillä. Lihasvoimaa voidaan arvioida myös esimerkiksi erilaisilla toistotesteillä, toiminnallisilla testeillä tai esimerkiksi pinsettiotetta mittaavalla laitteella. Nivelten liikelaajuuksia voidaan arvioida havainnoiden ja erilaisilla kulmamittareilla. Sydämen toimintaa rasituksessa voidaan mitata erilaisilla ergometritesteillä. Mittaamisella on aina jokin tarkoitus eli arvioidaan sairauden tai hoitojen vaikutuksia, arvioidaan millaista tukea lapsi tarvitsee, tai arvioidaan muutosta/edistymistä tai harjoittelun vaikutuksia. Lasten kohdalla montaa fyysiseen toimintakykyyn liittyvää asiaa voidaan arvioida myös liikunnallisen leikin lomassa.