Suoraan sisältöön

Liikunta hoitojen aikana

Kannusta lasta aktiivisuuteen myös hoitojen aikana

Liikunta on turvallista ja hyödyllistä syöpää sairastavalle lapselle myös hoitojen aikana, kunhan harjoittelu toteutetaan syöpää sairastaville lapsille laadittujen ohjeiden mukaan.

Syöpään sairastunutta lasta pitäisi tukea liikunnalliseen elämäntapaan sekä terveydenhuollossa että arjen ympäristöissä. Säännöllinen liikunta ylläpitää lapsen liikkuvuutta, lihasvoimaa ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Lue lisää liikunnan hyödyistä.

Video Liikuntaa Sairaalassa, videosarjasta Lapsuusiän syöpä ja liikunta. Hyppää videon ohi

Hoidon eri vaiheissa sopii erilainen liikunta

Kun arvioidaan sopivia liikkumistapoja, on aina arvioitava riski–hyöty-suhdetta. Sopivat liikuntamuodot ja rasittavuuden aste suunnitellaan yhdessä fysioterapeutin ja lääkärin kanssa. Jokaiselle löytyy sopivia tapoja liikkua!

Hoidon alkuvaiheessa, ja aina kun veriarvot ovat alhaalla, lapselle suositellaan kevyttä liikuntaa. Kevyttä liikuntaa ovat mm. kävely, liikkuvuusharjoittelu, kehon tietoisuus- ja koordinaatioharjoitteet ja aktivoivat videopelit kuten Nintendo Wii Fit -tasapainolaudan kanssa pelattavat pelit.

Osa syövän hoidossa käytettävistä lääkkeistä voi aiheuttaa kömpelyyttä käsissä tai jaloissa, siksi nilkkojen ja käsien liikkuvuudesta ja lihasvoimasta on tärkeää pitää huolta. Hoitojen aikana voi tulla parempia ja huonompia vaiheita, mutta jokaiseen vaiheeseen löytyy sopivia harjoitteita.

Mikäli lapsen fyysinen toimintakyky laskee hoitojen aikana huomattavasti, esimerkiksi niin että lapsi ei pysty kävelemään, lääkäri kirjoittaa lähetteen fysioterapeutille, jolta saa yksilöllistä ohjausta ja tukea. Fysioterapeutti ja/tai toimintaterapeutti arvioi myös apuvälineiden tarvetta.

Isompaa lasta ja nuorta on hyvä muistuttaa kuulostelemaan omaa vointiaan jokaisella liikuntakerralla. Pikkulapsen vointia ja rasittuneisuutta liikuntakerralla tarkkailee vanhempi tai liikuntaa ohjaava ammattilainen.

Mitä rajoitteita liikunnalle on syöpähoitojen aikana?

Tyypillisimmät rajoitteet syöpää sairastavan lapsen liikkumiselle ovat kuume, kipu, yleistilan selkeä lasku ja hoitotasapainon muutokset. Myös liikuntakerran aikana lisääntyvä kipu tai voimakas uupumus tai pahoinvointi katsotaan rajoitteeksi liikunnalle.

Kontakteja ja korkean riskin liikuntalajeja (esimerkiksi kontaktilajit, laskettelu ja motocross) tulee välttää erityisesti keskuslaskimokatetrin kanssa. Kirurgisten operaatioiden jälkeen liikunnan rajoitteista ja mahdollisuuksista on hyvä keskustella hoitavan lääkärin ja fysioterapeutin kanssa.

Aivokasvain voi aiheuttaa erilaisia neurologisia haittoja. Nämä tulee huomioida, kun liikuntaa suunnitellaan. Jos lapsen lihasvoima, tasapaino tai aistit ovat heikentyneet, tulee kiinnittää erityistä huomiota liikuntalajien turvallisuuteen.

Jos lapsella on ääreishermoston neuropatian oireita, esimerkiksi jalkojen tai käsien kömpelyyttä tai tasapainon hallinnan vaikeutta, suositellaan seuraavia harjoitteita:

  • liikkuvuusharjoittelu (esim. pohjelihasten venyttely, leikit kyykkyasennossa)
  • nilkkojen, varpaiden, ranteiden ja käsien lihasten voimaharjoittelu (esim. varpaille nousut)
  • tasapainoharjoitukset (esim. ilmapallon pompottelu käsillä tai jaloilla)
  • hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittaminen eli sykkeen nosto (esim. kuntopyöräily tai kävely)

Tue lasta toimimaan itse myös sairaalassa

Sairaalajaksolla on tärkeää, että lapsi olisi mahdollisuuksien mukaan omatoiminen ja liikkuisi vointinsa sallimissa rajoissa. Pitkä paikallaan olo on hyvä katkaista ja nousta välillä ylös jaloittelemaan.

Miten motivoida lasta aktiivisuuteen? Se riippuu lapsen iästä. On tärkeää käyttää erilaisia motivointikeinoja ja liikkua itse lapsen kanssa leikin ja aktiivisen yhdessäolon kautta.

Lapsen voinnille ja minäpystyvyydelle on tärkeää, että lapsi saa tehdä ihan tavallisia arjen asioita ja häntä tuetaan omatoimisuuteen. Jos lapsella on kipuja tai hän on huonovointinen, kannusta lasta omatoimisuuteen siinä määrin, mikä kulloinkin on mahdollista ja tuntuu hyvältä.

Nykyisen tutkimustiedon mukaan ei ole olemassa alarajaa sille, mistä lähtien liikunnan positiiviset vaikutukset alkavat. Pienilläkin asioilla on merkitystä, vaikkapa sillä, kulkeeko hissin sijaan rappusia tai käykö itse hakemassa tarvitsemansa tavaran hyllystä, sen sijaan että vanhempi tai hoitaja toisi sen.

Sekä hoitohenkilökunta osastolla että osastosta vastaava fysioterapeutti kannustavat sekä lasta että vanhempia liikkumaan ja tukemaan lasta liikkumisessa. Liikuntavälineitä ja ideoita voi kysyä sairaalan fysioterapeutilta.

Vanhempien rooli motivoinnissa korostuu etenkin hoitojaksojen välillä kotona.

Fysioterapeutit ovat tärkeitä kumppaneita

Fysioterapeutit auttavat syöpään sairastunutta lasta kehittämään, ylläpitämään ja palauttamaan fyysistä toimintakykyä hoidon aikana sekä pysymään aktiivisena hoidon eri vaiheissa.

Fysioterapian tarkoitus on tukea lapsen fyysistä toimintakykyä sekä ennaltaehkäisevästi että kuntouttavasti. Fysioterapiaan pääsee lääkärin lähetteellä. Hoidon aikana lapsi tapaa fysioterapeuttia yksilöllisen tarpeen mukaan.

Ensitapaamisessa fysioterapeutti kartoittaa, mitä toiveita ja tarpeita lapsella tai nuorella on liikunnan suhteen. Tapaamisessa voidaan arvioida myös lapsen fyysistä toimintakykyä, esimerkiksi lihasvoimaa ja elastisuutta, nivelliikkuvuutta sekä motorista suoriutumista sekä kipujen aiheuttamia rajoituksia.

Fysioterapeutti antaa tietoa liikunnan hyödyistä ja rajoitteista sekä soveltuvista liikuntamuodoista hoidon aikana. Fysioterapeutilta voi saada neuvoja myös kivun hallintaan.