Suoraan sisältöön

Elämä sairauden jälkeen

Syöpä voi vaikuttaa elämään ja terveyteen vielä hoitojen jälkeen

Nuoruudessa sairastettu syöpä voi aiheuttaa niin sanottuja myöhäisvaikutuksia. Ne voivat vaikuttaa esimerkiksi terveyteen, ulkonäköön, toiminnallisuuteen tai sosiaalisiin suhteisiin ja olla läsnä jokapäiväisessä arjessa.

Lapsena tai nuorena sairastettu syöpä kulkee mukana läpi elämän. Syöpä ja syöpähoidot aiheuttavat monille niin sanottuja myöhäisvaikutuksia, jotka saattavat ilmentyä vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen.

Vaikka olisit sairastunut syöpään ja hoitosi olisivat jo päättyneet, et välttämättä tunnista myöhäisvaikutusten oireita. Välttämättä et ole koskaan kuullutkaan sanaa myöhäisvaikutus.

Se ei ole mikään ihme. Selvityksemme mukaan huomattava osa syövän lapsena tai nuorena sairastaneista ei tiedä, että sairaus ja sen hoidot saattavat aiheuttaa merkittäviä oireita senkin jälkeen, kun varsinainen syöpä on selätetty. Kaikki terveydenhuollon ammattilaisetkaan eivät tunnista oireita.

Myöhäisvaikutuksen oireet pitää tunnistaa paremmin

Ei ole lainkaan tavatonta, että syövän sairastanut nuori aikuinen hakee hoitoa oireisiin, mutta hoitohenkilökunta ei osaa yhdistää niistä sairastettuun syöpään.

Syövän hoidot kehittyvät jatkuvasti, mutta nykyaikaisimpien hoitojen haitoista ei aina ole kattavaa tietoa. Usein kyse on myös siitä, että perusterveydenhuollon työntekijät eivät voi tietää kaikkien, etenkään pienehköä potilasjoukkoa koskevien sairauksien ja hoitojen oireita.

On kuitenkin tärkeää, että myöhäisvaikutuksista tiedetään laajemmin. Silloin syövän sairastaneiden riskit tunnistetaan ja niihin osataan reagoida oikealla tavalla terveydenhoidossa.

Myöhäisvaikutukset eivät ole vähäpätöisiä. Niiden vaikutukset ihmiseen ja yhteiskuntaan ovat tutkijoiden mielestä merkitykseltään jo suurempia kuin syövän hoidon akuutit ongelmat.

Syövän jälkeisen terveyden ja elämänlaadun parantaminen onkin globaali haaste ja myös yksi Sylvan päätavoitteista.

Yleisimmät myöhäisvaikutukset

Noin kaksi kolmasosaa syövän lapsena tai nuorena sairastaneista saa vakavia tai keskivaikeita myöhäisvaikutuksia. Vaikka määrä on korkea, tärkeää on pitää mielessä, että kaikille niitä ei ilmaannu. Noin kolmannes selviytyy ilman merkittäviä myöhäishaittoja.

Yleisimpiä myöhäishaittoja ovat esimerkiksi nivelsairaudet, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, toinen syöpä, kognitiiviset ongelmat, kilpirauhasongelmat, aivohalvaus sekä kuulo- ja näkövauriot.

Osalla ilmenee psykososiaalisia myöhäisvaikutuksia, kuten oppimisvaikeuksia, masennusta, ahdistuneisuutta, päihteiden väärinkäyttöä tai viitteitä posttraumaattisesta stressireaktiosta.

Syöpähoitojen sivuhaittoina saattaa esiintyä myös esimerkiksi ylipainoisuutta tai kroonista väsymystä. Hoidot saattavat aiheuttaa myös lapsettomuutta.

Kaikkia näitä vaivoja voidaan hoitaa. Tulevaisuudessa toivottavasti yhä useammat saavat asianmukaista hoitoa, kun tietoisuus myöhäisvaikutuksista lisääntyy.

Mitä nopeammin oireet tunnistetaan, sitä nopeammin niitä voidaan alkaa hoitaa.

Yliopistosairaaloiden yhteydessä toimii jo nyt myöhäisvaikutuspoliklinikka. Niiden toiminnasta saat lisätietoa oman alueesi yliopistosairaalasta.

Katse syövän jälkeiseen elämään

On hyvä tietää, että syöpähoidot saattavat aiheuttaa myöhäisvaikutuksia, mutta niitä ei kannata etukäteen murehtia.

Kannattaa pitää mielessä, että huomattava osa syövän sairastaneista nuorista aikuista pärjää elämässään hyvin. Syövän aiheuttamat kokemukset vaikuttavat loppuelämään vähintään tunnetasolla, mutta elämä voi olla siitä huolimatta täysipainoista ja hyvää.

Jotkut kokevat, että syöpään sairastuminen on tuonut elämään myös hyviä asioita, joita muuten ei välttämättä olisi tullut ajatelleeksi.

Kun hoidot päättyvät, et välttämättä halua ajatella koko sairautta. On tavallista, että syöpää ja siihen liittyviä mullistuksia alkaa käymään läpi vasta myöhemmin. Ikään kuin tajuaisi kunnolla, mitä kaikkea on joutunut käymään läpi, vasta kun pahin on ohi.

Moni huomaa tarvitsevansa keskusteluapua pitkänkin ajan kuluttua hoitojen jälkeen. Voit olla meihin yhteydessä missä tahansa vaiheessa sairautta, vaikka vuosienkin päästä hoitojen päättymisestä.