Liikunta ja leukemia

Liikunta voi ylläpitää leukemiaa sairastavan lapsen toimintakykyä

Lapsi sairastuu leukemiaan useimmiten ikävaiheessa, jossa motoristen taitojen kehittyminen on vilkasta. Liikunta voi ehkäistä fyysisen toimintakyvyn laskua ja auttaa kirimään kiinni ikätovereiden liikuntataitoja hoidoista huolimatta.

Leukemian hoidot kestävät kokonaisuudessaan noin 2,5 vuotta. Leukemian hoidossa käytettävät solunsalpaajat saattavat vaikuttaa luustolihasjärjestelmään, ja haittavaikutuksena voi olla lihasheikkoutta, kömpelyyttä tai tasapainon hallinnan vaikeuksia. Myös steroidilääkitys voi aiheuttaa lihasheikkoutta.

Haittavaikutuksia kuntoutetaan parhaiten liikunnan avulla.

Lapselle sopiva liikunta riippuu sairauden vaiheesta

Akuuttia lymfoblastileukemiaa (ALL) sairastavan hoito jakautuu alkuhoito-, konsolidaatio-, tehostus- ja ylläpitovaiheisiin. Akuuttia myelooista leukemiaa (AML) sairastavan hoito jaetaan usein kahteen vaiheeseen: alkuhoitoon ja konsolidaatiovaiheeseen. Liikuntaa sovelletaan jokaiselle leukemiaa sairastavalle lapselle yksilöllisesti, mutta joitakin yleisiä ohjeita voidaan antaa.

Hoidon alussa ja konsolidaatiovaiheessa lapselle suositellaan kevyttä, ohjattua ja valvottua liikuntaa. Hoidon ylläpitovaiheessa on mahdollista osallistua myös syöpää sairastaville lapsille järjestettyyn ryhmäliikuntaan, kunhan hoitavan tahon ohjeet infektioiden ehkäisystä huomioidaan.

Koska syöpään sairastuneille lapsille tarkoitettuja liikuntaryhmiä järjestetään Suomessa vielä toistaiseksi vähän, vanhemmilla ja muilla läheisillä on suuri rooli lapsen liikuntakaverina. Jos lapsi on harrastanut jotakin ohjattua liikuntaa ennen sairastumista, on hyvä pitää yhteyttä joukkueeseen tai harrastuskavereihin, jotta harrastuksen pariin palaaminen olisi helpompaa poissaolon jälkeen.

Kun riittävä fyysisen toimintakyvyn taso on saavutettu, lapsi voi osallistua asteittain myös päiväkoti- ja koululiikuntaan sekä liikuntaharrastuksiin. Jos fyysisessä toimintakyvyssä on selkeitä puutteita, on suositeltavaa kuntoutua ennen täysipainoiseen liikuntaan palaamista, jotta liikuntavammoilta ja loukkaantumisilta vältytään.

Vaikka infektioiden ennaltaehkäisyä tai muuta selkeää rajoitetta päiväkodin ja koulun liikuntaan ei olisi, voi olla tarpeen sopeuttaa liikunnan sisältöä lapselle sopivaksi. Kun harkitaan liikuntaryhmiin palaamista, on huomioitava hoitotiimin ohjeet infektioiden ennaltaehkäisystä ja eristyksistä (jos sellaisia on).

Antrasykliinejä saaneen lapsen sydänterveyttä seurataan. Jos näitä lääkityksiä saava lapsi suunnittelee kilpaurheilun tai vastaavan, kovaa rasitusta aiheuttavan, urheilun aloittamista, on hyvä neuvotella ensin hoitavan lasten kardiologin kanssa.

Sopiva liikunta ylläpitää lihasvoimaa ja tukee liikuntakyvyn palautumista

Erityisen tärkeitä tavoitteita leukemiaa sairastavan lapsen liikunnalle ovat lihasvoiman ja nivelliikkuvuuksien ylläpitäminen, tasapainon ja normaalin kävelyn ylläpitäminen tai palauttaminen sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon ylläpitäminen.

Harjoittelussa kannattaa kiinnittää huomiota nilkkojen liikkuvuutta ylläpitävään harjoitteluun ja ala- ja yläraajojen voimaa kehittävään harjoitteluun. Lihasvoiman ja hermolihasjärjestelmän kuntoutumisen myötä myös kävely- ja juoksukyky palautuvat.

On suositeltavaa, että lapsen hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormitetaan, eli sykettä nostetaan säännöllisesti, esimerkiksi kuntopyöräilemällä. Harjoittelussa kannattaa valita sellaisia lajeja, jotka ovat turvallisia, vaikka lapsen nilkat tai käden puristusvoima olisi heikentyneet. Ortooseja tai nilkkatukia on hyvä käyttää, erityisesti jos lapsella on takana nilkan nyrjähdyksiä.

Tue lapsen kokemusta omasta fyysisestä pätevyydestä

Lapsen kokemus omasta fyysisestä pätevyydestä voi vahvistua liikunnan avulla, vaikka liikkumisessa olisikin hankaluuksia. Voit tukea lapsen kokemusta tarjoamalla lapsen ikätasoon, kuntoon ja toimintakykyyn sopivia liikuntakokemuksia, joissa lapsi voi kokea onnistumista. Fyysisen pätevyyden kokemuksen tiedetään olevan yhteydessä myöhempään fyysiseen aktiivisuuteen.

Lapsuusiän syövästä selvinneillä on myöhemmin elämässään suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin kuin terveillä ikätovereilla. Liikunnalla ja terveellisillä elintavoilla voi pienentää kroonisten sairauksien riskiä.