Liikunta ja kiinteät kasvaimet
Kannusta syöpää sairastavaa lasta liikkumaan myös leikkauksen jälkeen
Kiinteitä kasvaimia hoidetaan usein kirurgisilla toimenpiteillä, joiden jälkeen liikunnallinen kuntoutus on erityisen tärkeää. Tavoite on saavuttaa suurin mahdollinen liikkumis- ja toimintakyky. Kasvaimen sijainnista, koosta ja kirurgisista toimenpiteistä riippuu, millaisia liikuntamuotoja ja aktiivisuuden tapoja lapselle suositellaan.
On lukuisia tapoja olla aktiivinen hoidon eri vaiheissa, kunhan lapsen yleiskunto vain on riittävän hyvä. Liikunnan teho tulee sopeuttaa kuntotasoon ja henkilökohtaisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin sopivaksi.
Miksi liikunta leikkauksen jälkeen on tärkeää?
Lihasvoiman harjoittaminen on etenkin tärkeää etenkin luuston kasvainten kuntoutusprosessissa, koska se auttaa jäljelle jääneen lihaksiston ja luuston massan, vahvuuden ja toiminnan sekä nivelliikkuvuuden parantamisessa. Lihasvoiman kasvattaminen parantaa kävelyä, vähentää niveliin kohdistuvaa kuormitusta ja auttaa vähentämään esimerkiksi kaatumisen riskiä. Koko kehon lihaskunto-ohjelma olisi suositeltava tehdä säännöllisesti ainakin kahdesti viikossa. Harjoitus sisältää 8–10 erilaista harjoitetta. Lonkan ja lantion alueen operaatiot voivat aiheuttaa selän rasittumista, ja sen vuoksi on hyvä kiinnittää erityishuomiota keskivartalon lihasten vahvistamiseen.
Koordinaatioharjoittelu kehittää aistien ja luustolihasten ja kehonhallinnan yhteistyötä. Oman vartalon liikkeet ja toiminta saattavat tuntua täysin erilaiselta tai vieraalta leikkauksen jälkeen, ja koordinaatioharjoittelu voi auttaa luottamaan omaan liikkumiseen uudelleen. Koordinaatioharjoittelua on hyvä yhdistää muuhun harjoitteluun ja liikuntaan. Mukava tapa harjoitella koordinaatiota voi olla esimerkiksi aktivoivien videopelien pelaaminen.
Myös liikkuvuusharjoittelua ja rentoutumisharjoituksia suositellaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Mitä rajoitteita liikunnalle voi olla?
Mikäli toimenpide kohdistuu alaraajoihin, usein ainakin aluksi tarvitaan jotain liikkumisen apuvälinettä, kuten kävelysauvoja tai pyörätuolia. Liikuntaa voi rajoittaa myös se, saako leikatulle raajalle varata painoa.
Amputoinnin jälkeen kuntoutuksessa on mukana aina fysioterapeutti, jonka kanssa harjoitellaan liikkumista ja toimintaa mahdollisen proteesin kanssa.
Rintakehän sädehoitoa saaneen lapsen on hyvä keskustella lääkärin kanssa ennen kilpaurheiluun palaamista, sillä rintakehän sädehoito voi olla yhteydessä keuhkofibroosiin, mikä puolestaan voi heikentää keuhkojen toimintakykyä ja korkeatehoisen liikunnan sietokykyä.
Lasta, jolla hoidetaan aivokasvainta, voi olla erilaisia neurologisia haittoja, jotka huomioitava liikuntaa suunniteltaessa. Jos esimerkiksi tasapaino tai aistitoiminnat ovat heikentyneet, pitää kiinnittää erityistä huomiota liikuntalajien turvallisuuteen.